Nimi Tarramara juontaa juurensa sodan jälkeiseen aikaan. Mummoni työskenteli lastenkodissa, jossa oli pieni ja kiukkuinen tyttö, jonka tukka oli aina sekaisin. Tyttö tarrasi kaikkien hameenhelmoihin, eikä koskaan päästänyt irti. Mummolla oli sanonta, että “ethän sinä voi olla kuin mikäkin Tarramara”.