Minulla on ystävä, joka harrastaa hyvillä ilmoilla katusoittoa. Päivälleen niin kauan kuin olen hänet tuntenut, on hän reissannut ukulele repussaan Koillis-Lappia kierrellen. Mukavan paikan löytäessään hänellä on tapana istahtaa alas, kaivaa soitin esiin ja räväyttää ilmoille pari kappaletta. Pohjola raikaa rantojaan myöten.
Olen usein ihmetellyt hänen uskallustaan. Ihmisten silmien alta kun ei pääse kadulla soittaessa piiloon. Ei ole seiniä, joiden takana valmistautua. Kaikki tapahtuu muiden kulkiessa ohitse edes takas. Katujen hemmot saattavat jäädä katsomaan, joku ehkä kysyäkin jotain. Pelkkä ajatuskin karmaisee. Hammastani purren minun täytyi myöntää, että tästä en voinut perääntyä.
Pakkasin vermeeni ja ostin lipun Etelän junaan. Minäkin halusin kokeilla katusoittamista. Suuntasin kaupunkiin täältä korvesta!
Busking in Helsinki
I have a friend who is a street musician. As long as I´ve known him he´s travelled with an ukulele in his bag touring around Lapland. When finding a nice spot he sits down, takes his instrument and plays out a few songs. And so, his music blares all over the North.
I´ve often admired his courage as there´s no place to hide from people´s eyes on streets. There´s no screen to go behind to prepare. Everything happens while people walk by. Dudes on streets might stop to look at you, maybe even ask a question. Even a thought shivers. Biting my tooth I had to admit that I couldn´t turn around.
I packed my bag and bought a train ticket to the South. I wanted to try what street performing felt like! I headed to the city of Helsinki from behind God´s back!
There are 3 comments on Katusoittajana Helsingissä