Ukonhatulla

Elokuisen kesäpäivän ilma on hiostavan kuuma. Tuntureiden yli puhaltava tuuli tarttuu hameen helmaan ja saa sen liehahtamaan pyörähtäessäni. Jos tarttuisin siitä kumminkin käsin kiinni, nostaisiko se minut kokonaan ilmaan? Astun ajatuksissani helmani päälle ja melkein kompastun. 

Ukonhatun yllä taivas näyttää laakeata ja pilviseltä. Tunturin laelta näkee kauas; Korvatunturin, Venäjän, Nattaset. Tähyilen horisonttiin. Voisiko täältä nähdä vilauksen myös Rukatunturista? Noitatunturin puoleinen rinne jyrkistyy jylhäksi kuruksi. Sen yllä lentävät isot linnut, jotka raakkuvat toisilleen.

Pysähdyn poimimaan muutaman mustikan suuhuni. Siellä sun täällä mustikoita on paljon, marjamereksi asti. Ne kelluvat mättäikössä, törröttävät pulleina oksistaan. Sormeni sotkeentuvat mustikkaan ja hymyni värjäytyy siniseksi. Siniseksi kuin tunturit.

Share:

Leave a Reply