Helleaalto lennätti Ku-Kuin Narvilinnaan. Yövyimme Natural High Healing Festivaaleja edeltävän yön merenrannalla leirintäalue Rairannassa. Seuraavana aamuna, auringon jo noustua korkealle, kaarsimme autollamme pitkin soratieltä tapahtumapaikalle. Festarikansan suupielissä hymy oli herkässä ja he olivat pukeutuneet kirkkaan iloisiin asuihin. Luin artistitoimistosta saamaani festareiden aluekarttaa ja suunnistin sen avulla kuin aarteenmetsästäjä! Nopperlan kartanon läheisyyteen oli koristeltu useita sopukoita sieviksi ja viihtyisiksi. Festarikartasta ne löytyivät taianomaisilla nimillä, jotka antoivat kullekin paikalle oman erityisen hohtonsa. Niiden suojassa saattoi istahtaa ja ihailla keskikesää.
Ensimmäinen esiintymiseni oli festareiden avajaisseremoniassa. Puettuani esiintymisasun ylleni lähdin kantamaan vehkeitäni lähemmäs lavaa. Mikseriteltta oli koristeltu festarihengen mukaisesti vaaleanpunaisilla tupsuilla ja ruseteilla. Se törrötti keskellä aukota, jonka edessä Magical Main Stage sijaitsi. “Vau!” ajattelin ja aloin purkamaan laitteitani sen edustalle. Olisin niin kovasti halunnut viritellä vehkeeni tämän erityisen kauniin mikseriteltan suojissa! Laahustin kuitenkin lavan etupuolelta lavan taakse ja huokaisten ryhdyin järjestelemään äänentoistovehkeitäni sinne. Lavan takana oleminen teki laitteiden testaamisen vähän vaivalloiseksi. Kaiken kukkuraksi ilmeni ongelmia, niitä ei saatu ratkottua ja avajaisseremonian aikana kaiuttimista kuului merkillisiä asioita! En oikein osannut nukkua seuraavana yönä, sillä minua harmitti vietävästi! Mieleeni tulvahteli kaikenlaisia painajaisia siitä, mitä kauhuja tuleva päivä toisi tullessaan. Ihme kyllä, vehkeet pelasivat tällä kerralla ja esitys onnistui! Huojentuneena tassuttelin helteen paahtamalle pellon reunalle ja otin kulauksen vesipullostani. Nyt pulmana oli enää veljeni hammassärky, joka oli yltynyt hervottomaksi hermokivuksi. Jäätelön ja kylmäpakkausten voimalla selvisimme ajomatkan Turkuun, jossa kiiruhdimme päivystykseen. Parissa tunnissa hammas tuli hoidettua, eikä se enää sen kummemmin ilmoitellut olemassaolostaan. Kivisen alkutaipaleen jälkeen festarihuuma alkoi hiipiä hieman minuunkin.
Yövyimme matkailuvaunussa, jonka ikkunat olivat auki läpi vuorokauden. Ilma virtasi ihanasti sisään ja yöt olivat miellyttävän viileitä. Festarikansa selvästi piti rummutuksesta. Moni heistä oli tuonut mukanaan oman rumpunsa, joita he iltaisin kerääntyivät yhdessä soittamaan pellon reunalle pystytettyyn Tiipiiseen. Matkailuvaunupaikkamme oli aivan Tiipiin vieressä, josta pauke kaikui pitkälle yöhön. Ehkäpä rummutuksessa oli jotain uneen tuudittavaa, sillä nukuimme rytmin keskellä sikeämmin kuin miesmuistiin!
Viikonloppu toi mukanaan monia jännittäviä kohtaamisia ihmisten kanssa. Yllätyksekseni sain myös pari kirjekaveria, joiden kanssa tulemme lähettelemään etanapostia! Päihteettömyys oli tapahtumassa erityiskiva piirre, sillä sen ansiosta alue pysyi huusseja myöten tip-top kunnossa alusta loppuun. Festaripaikalta löytyi pari saunaa, toinen tapahtumapaikan sydämestä ja toinen kauempaa rannalta. Löylyistä pääsi mukavasti pulahtamaan veteen ja olo oli rentoutunut saunan jälkeen. Kotiin matkustaessamme kuvittelin takovani taivaat auki omalla taikarummullani.